(Tässä eräs vanha ja hyvin henk.koht. runo, jota hiukan epäröin sivuille laittaa. Menköön :)


I
Tyttö havaitsi hitaasti
vihansa silmättömät juonteet
langat liian monimuotoiset
solmuiset
lapsen käsitellä niitä yksin

Käsi vavisten tarttui harppiin
keskellä liidun hajuista luokkaa
raastoi vihansa terän
pehmoiseen ihoon
Kipu
hetken tykyttävä tyydytys
rauha
veren valuessa pulpetille
nostatti pyhästi vuotavan
vihan yhä korkeammalle
tavoittamattomiin

- Ruumini on valmis kantamaan
haavat, jotta minä
jaksaisin elää

II
Käyn vuoropuheluun
sisällä raivoavan lapsen kanssa
yhä pusertaa kädessään
harppia
yhä elää nielläkseen
negatiivisen

- Olisiko sinusta riippumaan
elämäsi ristillä
voisiko olla, että paikkasi
jo täytetty
Ja sinä vapaa lentämään
riittävyyden siivillä?