Masentunut ihminen kantaa harteillaan mittaamattomat määrät syyllisyyttä. Osa syyllisyydestä johtuu synnistä, ja on näin ollen ns. tervettä syyllisyyttä. Valitettavasti masentuneena on hyvin vaikea uskoa syntien anteeksiantamukseen. Neuroottinen syyllisyys syntyy, kun armoa ei kykene tunnetasolla vastaanottamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö armo koskisi masentuneita tai etteivätkö he olisi vapaita synneistään Jumalan perspektiivistä katsoen. Kun oma sisin tunsi vain kadotuksen sain apua Raamatun lisäksi näistä Martti Lutherin sitaateista

"Meidän tulee luopua tunteesta ja tarttua yksinkertaisesti Sanaan, kirjoittaa se sydämeemme ja luottaa siihen, vaikka usein näyttäisikin siltä, ettei syntejämme olisikaan otettu pois, koska tunnemme ne vielä sydämissämme."

"Kun syntitaakkasi yrittää saada sinut pelkäämään ja pakenemaan Kristuksen luota, muista, ettei hän tullut luuloteltujen ja kuviteltujen syntien vaan todellisten, ei pienten ja mitättömien vaan suunnattoman suurten ja kauheiden syntien tähden, ei yhden tai kahden, ei voitettujen ja poispyyhittyjen vaan voittamattomien syntien tähden."