keskiviikko, 17. syyskuu 2008
Äidin oivallus
(tässä hiukan aiemmasta poikkeava runo)
Ja päivämme soljuivat ohitse
loppumattomana
lelujen värisenä mattona
jolla leikimme
syödäksemme välillä
jauhelihakastiketta
Ja päiviämme ohjasi
Iankaikkinen käsi
vaikka välillä arjen puudutus
rampautti kykymme
nähdä ihmeitä
Muistaa lahjaksi
keskellä kirveltävän kirkkaan
jatkumon
jota luulimme kuoreksi
vaikka se oli
Elämän ydin -
Kommentit