Syksyn värittämän
maiseman lävitse
kävelen
pitkin mustana itkuna
makaavia katuja

Ja pilvet varisuttavat
ikuista sadettaan
tuoksuihin sekoittanut
saastetta kirpeyttä
tulevan talven tuskaa

Ohitse jälleen
niin monta hätää
päät painuksissa
kädet nyrkeissä

Tunnen surua
jokaisesta
tummasta katseesta
rähmäisissä silmissä

Puun itkemät
punaiset lehdet
luistavat alla jalan
kuin veri