Ei koskaan enää katseita
vieraiden tuimaa tuijotusta

Päätit ja lähdit
kauemmaksi kuin koskaan
teit majasi
vihreän linnunradan
kauimmaiselle planeetalle
pimeyden viileään syleilyyn
joka oli kuin
ystävän lempeä halaus
parantumattomasti sairaalle

Asetuit jäädäksesi nuolemaan
purppuranpunaisia viiltoja
ja kun ääriviivat sulautuvat
ihosi hipiään
kynsit ne jälleen auki