Kun lävistämätön turhuus
turruttaa nielun
epätoivolla
kun läpikäymättömien ajatusten
vyyhti vain kasvaa

Kaikesta kerran luovuttava
niin sanojen pehmeistä piirroista
kuin nahkan luiden
muodostamasta sielun kehikosta

Mutta sielu - elävin osa minua
katsoo avatuin silmin
todellisuuden peilin taakse