Olenko tuomittu seisomaan
iankaikkiset päiväni
öiden toinen tosi
mykkänä
rajalla
uskon ja epäilyn

Juuri kun kuva saanut
ymmärrettävän muodon
tulee särö
suonenkaltainen viiva
vääristää kuvan sairaaksi
ahdistuksen harsolla
peittävät Vapahtajani

Rakastithan Tuomastakin
paljastit haavasi
et kieltänyt koskemasta
reikäisiä käsiäsi
kylkesi haavaa
vaikka julistitkin autuaiksi
meidät joiden
    polut maalaukset
    näkemättä kokematta
uskon varassa

Sanan, jonka voima
näköaistia ihmeellisempi

Rakastathan rajalla seisojaa
    maalaat kuvan
    astut askeleet
puolestani tänäänkin

Minun osani
levittää tyhjät kädet -